Farmipaskaa

Moikka! Meillä on about kolme viikkoa nyt duunii takana. Ekana alotettiin mustikoista, joita jaksettiin ekalla farmilla mielettömät kaks päivää, ehheh. Toisella farmilla kestettiin kuus ja nykysellä (missä kerätään kesäkurpitsoja) ollaan jo vietetty kaks viikkoa! 

Tää koko duuni homma alko jotenki aika huvittavasti. Täällä hostellilla lähes kaikki työskentelee joillain farmeilla (mustikka pääasiassa) ja oltiin kaikilta kyselty, että no mihin kantsis mennä. Monet puhu meille äijästä nimeltä Izzy, lähinnä kyllä vaan pahaa, mut myös että sieltä on helppo alottaa. Yks ilta sit soitettiin Izzylle että "moi, meitä ois neljä tyttöö, että tarvisitko työntekijöitä" ja vastaus "haen teiät 7.15 huomenna". Puhelu sit oikeestaan oli siinä ja me ei oltu enää työttömiä. 

Töissä sit kuitenki tajuttiin että täähän on ihan hyväntekeväisyyshommaa ku 8h aikana tienaa semmoset 40 dollarii (6dollarii per bucket). Sen lisäks vielä intialaismiehiä juoksee sormi pystyssä sun perässä koko päivän, että "don't pick the small berries" "you are missing a lot of big berries" "don't pick the red berries" "fill your buckets properly" hahha. No onneks päästiin tokan päivän jälkeen hostellin kautta kivemmalle farmille ja saatiin vielä jopa dollarit enemmän joka bucketilta, jee. Siellä kuitenkin marjat loppu (ei ihme, ku laittaa meiät neljä super suomalaista kerää niitä hähää) ja oltiin taas uuden duunin tarpeessa. 

Parin mutkan kautta päästiin sit kesäkurpitsa farmille, missä tienataan 15 dollaria tunnilta. Työ on aika tosi raskasta, välillä on tosi pitkiä päiviä ja kolmenkymmenen asteen helteet ei auta asiaa, mutta tienataan tosi hyvin kaikkiin muihin Coffsin farmeihin verrattuna. Tää farmi on kans ihan vaan perhefarmi ja meiän pomot on tosi mukavia, etenkin kun niitä on nyt alkanu paremmi tuntee. Välillä töissä pyörii mukana myös omistajan lapsia ja koira! Tylsää kuitenki on se, että joka päivä vähintään yhen pitää työskennellä, eikä oikeen voida yhessä tehä mitään siidejä päiväreissuja. Aiotaan kuitenkin vielä muutama viikko pyörii tuolla ja sit ottaa vähän vapaata ennen joulua.

 Ainiin, alotettiinhan me kans hostellilla siivoushommat. HOUSEKEEPING!

Arkea Coffsissa

Täällä Aussitelissa ollaan nyt elelty kolme viikkoa. 

Hostelli on tosi viihtyisä. Näissä riippumatoissa ja aurinkotuoleissa meidät näkee aika usein. Tälläkin hetkellä kirjottelen tätä loikoillen riippumatossa.

Meidän siisti huone.. Camilla onkin päässy jo sisustamaan sänkyään joulutunnelmaan. Onhan nyt kumminkin jo marraskuu.

Parit kuvat Coffs Harbourin keskustasta. Tää on suhteellisen pieni kaupunki, mutta ei kumminkaan mikään tuppukylä. 

 Tosiaan ollaan jo ihan joulutunnelmissa (paitsi Saila). Ensimmäiseksi olin ihan haikeena joulusta kun ei ole kotona perheen kanssa. Kunnon joulupöytä puuttuu, kinkkua, laatikoita yms. Sekä pimeys, kynttilät ja LUMI...

Mutta kun päätettiin, että ollaan täällä jouluun asti niin siitä se suunnittelu sit alko. Suunnitelmissa on tehä meijän huoneeseen kunnon jouluihmemaa. Toivotaan, että meidän huonekaveritkin ovat innoissaan, muuten vähän sääliksi käy niitä. 

Tosiaan joulukuusi, kalenterit ja kuusenkoristeita on jo ostettu. Jouluruokia ollaan jo suunniteltu ja aiotaan saada tehtyä meille kunnon suomalainen joulupöytä. 

Täällä hostellissa on ilmaisia aktiviteetteja aika paljon. Niinpä ollaan oltu suppaamassa, melomassa, surffaamassa yms.

Coffsin nähtävyys the Big Banana, pyöräretkiä ja bussikyytejä.

Ei meidän elämä täällä niin rentoo oo kun vois luulla. Töitä ollaan tehty melkein koko aika kun täällä ollaan oltu. Vapaapäiviäkin on kyllä kertynyt, mutta ei töitä nyt joka päivä jaksaiskaan.

Byron Bay

Ensimmäinen yö nukuttiin Byron Bayassa ulkosalla. Tarkotus oli nukkua rannalla, mutta tultiin keskiyön aikaan niin oli pilkko pimeää, eikä rannalla tietty valoja ollut. Päädyttiin siis vieressä olevaan puistoon. Lenkkeilijät taisivat herättää meidät seitsemän aikaan. Haha oltiin varmasti hyvä näky, kaikki makuupusseihin käärittynä. Näytettiin ihan toukilta...

Onneksi aamulla aukesi kivat maisemat ja ihana rantakahvilakin. Siellä menikin mukavasti aika ennen kun päästiin chekkaamaan meidät hostelliin.

Byron Bayassa sijaitsee Australian itäisin paikka. Merkkinä on valkoinen majakka, joka on yksi Byronin pakollisista nähtävyyksistä. 

Sitten vähän pyöräilyä, rantaa, auringonottoa ja muuttoa. 

Tehtiin myös pidempi pyöräretki. Saatiin hostellilta lainata ilmaiseksi pyöriä ja tietysti saatiin myös kypärät. Australiassa on siis pakollista kypärän käyttö. Päämäränä oli tienkyltti nimeltä Parkwaydrive. En tiedä ollaanko asuttu maan alla mutta meistä kukaan ei tiennyt tämän olevan jokin bändi. Mutta kun tästä saatiin tietää niin olihan se pakko sitten nähdä.

Byronin kovin pyöräjengi.

Vihdoin perillä! Siinä se kyltti sitten oli...

Sain myös mun ekan hyvän liskokuvan! Tälläsiä on tääl aika paljon. Tää ihana yksilö loikoili meidän hostellin pihalla. 

Byron Bay on jääny taakse ja elellään tällä hetkellä Coffs Harbourissa. Oltiin täällä noin kuukaus sitten kolme päivää ja haluttiin tulla takasin. Täällä on myös hyvät mahdollisuudet tehdä farmitöitä. Joita ollaankin päästy hyvin aloittelemaan.

Alice Springs ja roadtripin loppu

Kings Cayonin jälkeen suunnitelma oli ajaa Byron Bayhyn. Matkaa olisi taas edessä n. 3000 km eli useammn päivän ajaminen edessä... Eka stoppi oli Alice Springsiin, joka on vähän isompi kaupunki. Sieltä löytyi McDonalds, meidän pelastaja yleensä, koska ilmainen wifi ja päästään lataamaan kännyköitä. Mutta tästä mäkistä ei pistorasioita löytynyt ja nettikin toimi tosi huonosti. 

Alice Springsissa asuu tosi paljon Australian alkuperäiskansalaisia eli aboriginaaleja, lähinnä kai siksi että siellä on isoja valtion ylläpitämiä aboriginaalihostelleja. Aboriginaalit ei pahemmin taida pitää turisteista, tai ainakin sellainen kuva me saatiin.. Jotenkin heistä huokui sellaista vihamielisyyttä, että ei mekään oikein sitten kauheasti rakastettu heitä. Ja jos totta puhutaan, niin he olivat aika pelottavan näköisiä, kulkivat ilman kenkiä ja mitä kuultiin muilta paikallisilta niin he saattavat öisin rikkoa autojen ikkunoita ja heitellä autoja kivillä, vain koska heillä ei ole muutakaan tekemistä.

Ei siis erityisesti pidetty kaupungista niin päätimme ajaa yötä vasten eteenpäin. Ollaan yritetty välttää yöllä ajamista, koska kengurut sun muut liikkuvat yöaikaan enemmän eikä teiden varsilla ole valoja. Lisäksi kännykästä ei löydy kenttää keskellä outbackia. Tien sivuilla on aina välillä liikennemerkkejä, joista näkee missä on seuraava hätäpuhelin. Perus lukema oli n.100km. Joten auton hajoaminen keskellä ei-mitään ei oikein innostanut...

Otettiin pari päivää aiemmin feikki kuva auton hajoamisesta yhdelle kaverillemme. Pari päivää myöhemmin siitä tulikin totta...

Olimme juuri päättäneet lähteä Alice Springsistä, joten ensin piti käydä tankkaamassa. Siinä sittenkin kävikin vähän hassusti... Kaikki bensat valui ulos tankista ja sitä oli koko asfaltti täynnä. Huoltoasema suljettiin hetkeksi, koska bensaa oli tosiaan aika paljon maassa ja kuulemma räjähdysvaara oli suuri. 

Onneksemme samaan aikaan paikalla oli pieni turistibussi, jonka ihmiset tulivat heti auttamaan meitä. Ei taas oikeen tiedetty mistään mitään, niin muut ihmiset sopi keskenään mitä meidän pitäisi tehdä, tutki autoa ja kertoi mitä oli vialla. Yksi mies myös paikkasi tankissa olleen reiän palasaippualla. Auton pystyi käynnistää, mutta pitkiä matkoja ei voisi ajaa. Auton korjaaminen olisi tullut kalliimmaksi kuin hinta millä ostettiin se eli oltiin vähän pattitilanteessa. Mitä ihmettä me tehdään?

Nukuttiin taas yö autossa mäkkärin pihalla. Herättiin aamulla aikaisin ja järkättiin kaikki meidän tavarat, joita oli taas kertynyt lisää... Lähdimme selvittämään paljonko bussi- tai lentoliput maksaisivat pois Alice Sprigsistä. Lopulta päädyttiin ostamaan lentoliput Brisbaneen. 

Lento lähti parin tunnin päästä, mutta meillä oli vielä auto ja retkikamoja, mistä pitäisi päästä eroon. Ostimme lentoliput tosi ystävälliseltä mieheltä ja kysyttiin sitten häneltä, että haluaisitko auton. Mies sanoi, ettei itse osaisi tehdä sille oikein mitään, mutta hänen isänsä kuulemma keräilee autoja. 40 minuutin päästä hänen isänsä tuli paikalle ja annettiin auto hänelle. Samalla saatiin kyyti lentokentälle ja oltiin valmiita lähtemään takaisin turvalliselle itärannikolle.

Sillä miehellä ei varmaan ikinä tuu olemaan samanlaista työpäivää. Yhessä vaiheessa hän sanoikin, että tämä on oudoin keskustelu mitä oon ikinä käyny. Haha.

Retkikamat luovutettiin kaduilla oleville ihmisille, sekä pieneen kouluun siinä vieressä. Kaikki olivat niin ihmeissään, miksi annatte näin hyvää tavaraa pois? Ainakin tehtiin monta ihmistä iloiseksi sinä päivänä. 

Oltiin nimetty meidän ensimmäinen auto Pösykäksi ja luopuminen siitä oli kamalaa. Pösykkä kuitenkin oli meidän koti jonkun aikaa, ja ehdittiin nähdä tosi paljon sen kanssa. Toivottavasti sillä on edessä hyvä elämä Alice Springsissä eikä se joudu aboriginaalien kivittämäksi. 

Nyt ollaan kuitenkin siis jo itärannikolla. Brisbanessa olimme 3 yötä, jonka jälkeen tulimme tänne Byron Bayhyn. 

What's up!

1. Ehkä vähän huolestuttavaa, että tässä vaiheessa reissua saa tämmösen lätkän rinkkaan. Paino muuten oikeesti ihan perkeleesti. (Ei paina siis onneks enää, koska bisset ja ruoat, mitkä laukussa tollon oli on jo syöty/juotu) 2. Brisbane! 3. Saila Brisbanessa. 4. Näitä liskoja on ihan kaikkialla? Tollasia kädenkokosia, ihan tajuttomia haha.

1. Hostelli Brisbanessa oli ihan jees paikalla ja sieltä oli ihan jees näkymätkin. Siellä vietettiin pari yötä jonka jälkeen mentiin ekaa kertaa sohvasurffaamaan yhen mukavan äijän luokse! 2. Eka yö Byron Bayssa meni mukavasti (krhm krhm) puistossa. Nähtiin erittäin iso hämppis ihan alkuillasta, jonka jälkeenpäin pääteltiin olleen tarantella hahaa. 3. Luksus aamiainen! Kerrankin jotain muuta kun puuroa. 4. Överi siisti ranta Byronissa, mikä löydettiin ihan sattumalta.

 

1. The majakka. Aka itäisin piste Australiassa! 2. Tässä me ollaan erittäin hurjassa pyöräkyydissä, mikä kesti ehkä noin 13 sekuntia ja makso 5 dollaria. 3. Me ja majakka tietty. 4. Näitä beacheja nyt löytyy täältä joka lähtöön ja kaikki on pirun hienoja.

Tällä hetkellä elellään siis rennosti Byronissa kohta jo toista viikkoa. Suunnitelmat tästä eteenpäin on olemattomat mut pari päivää pitää ainaki vielä hengailla kun venataan et kortteja sun muita tulee postissa! 

Ayers Rock

7.10.2014 klo. 15.12 KIVI NÄKYY!

Vihdoin perillä, jeee!

Oltiin ajateltu et kiipeäminen Ayers Rockin päälle ei olisi niin paha, odotettiin jotain portaita tai vastaavaa.. Oltiin myös odotettu vähän pienemmän kokoluokan kiveä. Kuumuus lisäsi tuskaa, lisäksi koko ajan piti olla varuillaan ettei tippuisi alas... Käytännössä ylöspäin päästäkseen piti vetää itteään tollasta rautaketjua pitkin. Osa matkasta oli vähän loivempaa, välillä taas lähes pystysuoraa seinää. Tai siltä se ainakin tuntui. 

Huipulle päästiin (tai osa pääsi) ja maisematkin oli ihan mukavat!

Kerrankun kivelle asti mentiin niin pitihän se sitten nähdä sekä auringonlaskussa että -nousussa. Ei tiedetty monelta aurinko nousisi niin herättiin 5.00 ja ajettiin auringonnousun katselupaikoille. Oltiin kerrankin ensimmäiset! Aurinko taisi kyllä nousta vasta seitsemän aikaan... 

Ayers Rock auringonnousun aikaan oli kyllä näkemisen arvoinen joten jos joku sinne suuntaa joskus niin kannattaa ehdottomasti mennä heti aamusta! Tiia ja Sini tykkäs enemmän ilta-auringosta, tosin se johtui luultavasti siitä ettei ne aamulla jaksaneet edes nousta autosta ulos. "Autosta katseleminen oli paljon parempi kuin kärpästen seassa oleminen" oli tyttöjen kommentti äsken... Aamulla siellä ei kyllä edes ollut kärpäsiä, mitä päivisin muuten oli ainakin tsiljoona.  

Kings canyonit

Ayers Rockin jälkeen seuraava etappi oli 320km päässä Kings Canyonit. Vaihtoehtoina oli parin tunnin tai koko päivän kestävä kävelyreitti. Meille pari tuntia riitti mainiosti. 

Kiipeämistä oli jälleen kun kiivettiin ylös katsomaan kanjoneita. 

Jossain siellä kanjoneiden keskellä oli pieni viidakko.

Kävely oisi ollu ihan mukavaa, vaikka kuuma olikin. Mutta keskimaasssa joka paikassa on valtavasti kärpäsiä. Ne ei ole tavallisia suomi kärpäsiä. Vaan ne tunkeutuu joka paikkaan ja liimautuu kiinni ihoon. Naama oli pahin, ne tunkeutu heti suuhun, korvien ja nenän sisään... Autoon pääseminen tuntu aika luksukselta.