7.10.2014 klo. 15.12 KIVI NÄKYY!
Vihdoin perillä, jeee!
Oltiin ajateltu et kiipeäminen Ayers Rockin päälle ei olisi niin paha, odotettiin jotain portaita tai vastaavaa.. Oltiin myös odotettu vähän pienemmän kokoluokan kiveä. Kuumuus lisäsi tuskaa, lisäksi koko ajan piti olla varuillaan ettei tippuisi alas... Käytännössä ylöspäin päästäkseen piti vetää itteään tollasta rautaketjua pitkin. Osa matkasta oli vähän loivempaa, välillä taas lähes pystysuoraa seinää. Tai siltä se ainakin tuntui.
Huipulle päästiin (tai osa pääsi) ja maisematkin oli ihan mukavat!
Kerrankun kivelle asti mentiin niin pitihän se sitten nähdä sekä auringonlaskussa että -nousussa. Ei tiedetty monelta aurinko nousisi niin herättiin 5.00 ja ajettiin auringonnousun katselupaikoille. Oltiin kerrankin ensimmäiset! Aurinko taisi kyllä nousta vasta seitsemän aikaan...
Ayers Rock auringonnousun aikaan oli kyllä näkemisen arvoinen joten jos joku sinne suuntaa joskus niin kannattaa ehdottomasti mennä heti aamusta! Tiia ja Sini tykkäs enemmän ilta-auringosta, tosin se johtui luultavasti siitä ettei ne aamulla jaksaneet edes nousta autosta ulos. "Autosta katseleminen oli paljon parempi kuin kärpästen seassa oleminen" oli tyttöjen kommentti äsken... Aamulla siellä ei kyllä edes ollut kärpäsiä, mitä päivisin muuten oli ainakin tsiljoona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti